Eilen meillä oli Ellin agility treenit poikkeuksellisesti perjantaina. Aloitimme harjoittelemalla takaaleikkausta yhdellä hypyllä niin, että koiran piti hypyn jälkeen kiertää siiveke mahdollisimman tiukasti. Aloitin niin, että laitoin lelun aluksi siivekkeen taakse, ja kun tämä onnistui hyvin, niin jätin lelun pois. Elli teki hyvin tiiviitä käännöksiä :) Sitten teimme tiukkaa käännöstä hypyllä niin, että koira pysyi samalla puolella koko ajan. Tämäkin meni mukavasti. Seuraavaksi oli vuorossa takaakierron harjoittelua kahdella hypyllä, joilla teimme kahdeksikkoa. Tässä meillä oli vähän vaikeuksia, kun vein Elliä liian pitkälle niin se ei sitten valssin jälkeen tullut oikealle puolelle. Tätä pitänee muistaa treenata itsenäisesti. Lopuksi meillä oli jopa 9 esteen rata. Rata alkoi kahdella hypyllä, jonka jälkeen oli tiukka käännös muurille, sitten pituus, kolme kaarella olevaa putkea peräkkäin ja loppusuora 3 hyppyä. Tiukka käännös ei onnistunut hyvin kahden hypyn jälkeen, vaan kaari meni turhan laajaksi, otin sen siis uusiksi niin, että melkein pysäytin Ellin ennen estettä jotta käännös onnuistuisi. Muurin jälkeen pituus tuotti myös vaikeuksia. Sitä ei ole kyllä treenattukaan pitkään aikaan, pitää muistaa itsekseen treeanailla. Putket ja loppusuora meni hienosti ja vauhdikkaasti, kun lopussa oli makupalakuppi odottamassa. Itsenäisesti treenasimme A:ta ja puomia sekä pujottelua, jossa laitoin vinokepit jo melkein pystysuoraan. Hyvin Elli pujotteli näinkin. Oli kyllä taas mukavat treenit, vaikka olikin vähän vaikeampaa kuin edellisillä kerroilla :)

Treenien jälkeen ajelin suoraan havaintometsään, jossa oli treenikaverimme Mekun ja briard Vicon KVA-juhlat. Juhlistimme heidän upeaa saavutusta makkaranpaiston, täytekakun ja muiden herkkujen merkeissä. Päivänsankari Vico ja muut koiravieraat saivat treenata esineruutua. Eetun kanssa otin esineruutua pitkästä aikaa. Ensimmäinen esine löytyi melko helposti, mutta kaksi muuta tuotti hieman vaikeuksia. Eetun pistot eivät olleet suoria nähneetkään, vaan se kaarteli oman mielensä mukaan ympäriinsä. Kyllä ne kaksi muutakin sitten löytyi pienellä avustuksella. Treenikaverimme Merja tarjoutui ystävällisesti tekemään jäljen Ellille, ja minähän otin tarjouksen mielissäni vastaan. Merja laittoi jäljelle 5 omaa keppiään, eli niissä ei ollut minun hajua ollenkaan. Jäljellä oli yksi kulma, jossa Elli tarkasteli hetken, ennen kuin oikea suunta löytyi. Neljä ensimmäistä keppiä löytyi, mutta viimeinen jäi ilmeisesti puun toiselle puolelle, kun Elli kiersi puun väärältä puolelta. Annoin sen sitten jäädä siihen, kun neljä ensimmäistä Elli kuitenkin ilmaisi hyvin.